surua mutta päivä kerrallaan riemu tulee esiin

Ei tuu oo tässä hirveemmin kirjoteltuu kun ei oo oikein fiilistäkään, mutta nyt ajattelin vähä tuhrustaa tänne asiaa et mitä tässä on tapahtunna oikeestaan kuvien kauttavaan ja osittain kertomalla

Sain siis tuossa elokuun puolella uuvven auton audin tilalle ja sit vuokra omakotitalooseen muutin tuossa lokakuun puolella :) Tosin surullistakin on sattunna sillä ajalla jouduttiin lopettamaan porukoitten vanhin koira ku alko ikä painamaan :/

Suljen silmät, kuvittelen et lennän Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä

kesäloma vetelee viimesii jo ja maanantaina pitäs alkaa 2kk työmaratoon, koska toppi alkaa.

on ollu ehkä elämäni onnellinen ku pääsin nyt 1-3.8 töihin vanhaan toppipaikaani eli siis lomittamaan sinne ja loppua lomitushommasta sieltä paikasta ei taida loppua :3 Oon ehkä onnellisin nyt ku saa mahtavan työnantajan alainen olla ja antaa miulle koko tilansa miun omalle vastuulle ja saa kahtoo miten kans tän kesästä oripoikaa tallustelee aitauksessa ja nauttii kesäauringosta.

Ja näillä näkymin sunnuntaina kahtomaan uutta ajokkia :3 Huomaa että tuo Audi on niin henkeen veree mua :D No tottahan toki se on mitä parhain auto ajaa.. ;)

Haluun elää, en muuta pyydä enää, kun sä löydät syyn elää, ni sit on syytä elää.

Kohta loppuu kesäloma ja toppimaan, mutta inspiraatiota sitte sellaseen ei oo oikein millään..no pääasia että töitä tulee ja menee mutta nytten ois kaks varmaa työpaikkaa lomitus ja turvesuolla hommailuu eli kiitos nam..

viime viikonloppu tuli sitte vedettyyn niin että viina maistu turhanki paljon, ku elämä on  männy päin vittuu ku etit yhtä ihmistä kolme päivää ja saat häneltä itseltään selville että miks on ollu kolme vuorokautta häveyksis..no mutta onneks ystävät ja kaverit on ollu rinnalla ja tukeneet vaikeina hetkinä.

En ymmärrä sitä että vaikka olen minä itse niin elämäni on olevinaan niin helkutin jännä niin ei se oikeesti ole.. jos haluu ihminen hyväpä kenkiini niin voin mieluusti antaa ihmisen päivän kokee..niin ymmärtää että ei se täydellinen ole milläänlailla elämäni..

Kulkian pienet sirot askeleet

Ajattelin kirjotella vähä mitä matkan varrella on tapahtunutta ja koettuun..

Parhaat ystäväiset < 3

Wilma

 Eli ajattelin kertoo pienestä vastoin käymisestä tässä mikä tapahtu vuoden vaihteessa joka oli itelle tosi liikuttava hetki varsinki miulle ja omalle perheelleni kun meijjän vanhempi neiti eli Heta sairastu haima tulehdukseen tossa tammikuussa ja sen verran ärhäkkään tulehhukseen vielä että tulehhus arvot ois saanu haimassa olla jottaain 50 tasolla niin rakkallaamme karvatassulla pomppi 1050 et siinä vaiheessa elettiin Hetan kanssa kyllä päivä kerrallaan ja katsottiin että minne suuntaan se tulehhus lähti etenemään että auttaako antibiootit vai joudutaanko myö luopumaan pitkä ikäsestä kulkiasta, mutta saatiin onneks huokaista syvään huokausta kun tämä neiti ei päättänykkään luovuttaa vaan taisteli vielä hengestään < 3 et riisi,hirvenliha ja piimä auttoi paljon et melkeimpä kolme viikkoo toisella oli tollanen ruokavalio ettei saanu muuta lisäks popsii ku porkkanoita ja sellasta missä rasvaa ei ole yhtään..mutta nyt ollaan ruvettu totuttelee jo normi ruuvvalleen, mutta osas se verottaa vanhusta sen verran että painoa hävis raukalta yllättävän paljon, mutta pilke silmä kulmasta ei ole kadonnu minnekkään peuhaa täyttä päätä Wilman kanssa sen minkä kerkee ja jaksaa.

Wilma taas on kasvanu sen minkä kerennä vaan pieni viikossa aina, mutta ei se enää mikään pieni vauvva ole vaan kohta Hetan kokonen jyntterö. Tottakai vauhissa haavereita tullee et Wilma sai jo viime viikolla elämänsä ensimmäisen haavan anturaan, mutta hirmu kiltisti anto tupposen tassussaan olla eikä tehny niinku Heta Wilman iässä että joka ikinen tuppo mikä tassussa oli niin se pitää revitä pois.
Wilma sai tossa elämänsä ensimmäisissä Match show:ssa best in 1 eli hyvin vauvva osaa käyttäytyy ;) ja nyt ois Wilman elämänsä ensimmäinen koiranäyttely 16.2 Tuusniemellä ja seuraava 23.2 Jyväskylässä ja kolmas sitten 9.3 Enossa eli jännitys on korkeella pienen kohilla miten sujuu isoissa näyttelyissä noo kummiski vauvva vaa nukkuu häkissään kentän vieressä : D ja Heta saa pienet hengähdys tauvvot pienestä kakarasta joka härnää kaikilla siankorvilla vieressä mussuttaen ja hännässä hampaat kiinni roikkuen : D 
Isot kiitokset kyllä saa hetalle antaa kun toinen on ottanu pienen hänen parhaakseen ystäväkseen ja jakaa paljon asioita pienemmän kanssa vaikka Heta tahtookin olla se huomion keskipiste, mutta kyllä ne molemmat saa yhtä paljon rakkautta että silloin ku Heta tahtoo omaa rauhaa niin se on hälle suotu ja Wilman kanssa sitten temmelletään :) Mutta tottahan toki sitten kamera tulee olemaan mukana Tuusniemellä ja Enossa, mutta se jää nähtäväks tuleeko jyväskylästä yhtään kuvaa, mutta todellakki ilmottelen miten pieni apina pätjäs ihan siellä isompien tuomarien silmien alla ;) Ja kahtoo mitä Ens viikonloppuna tulee karvakamujen kanssa tehtyyn et jos jaksaa raapustaa niin tottahan toki sitä vois vähä päivittää tänne :3