keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Vuodet vierii ja ihminen muuttuu

On taas hetki menny ja sitä taas tähän pisteeseen tullu että kehtaa ja jaksaa tännekkin kirjoittaa jotain mitä on nyt tapahtunna.

Viimesin kirjotus kerto enemän näistä kahesta karvakamusta Hetasta ja Wilmasta, mutta tässä parissa vuodessa on asiat muuttunut siihen kaartiin että Heta on yli vuoden jo tallustanut vihreillä niityillä ja Wilma on hoitanu sen Hetan osan taloudesta ja Wilma sai vuosi sitten Jalo herran ystäväkseen ettei neidin tarvii yksin temmeltää.

Mut joo jos se siitä koirien elämästä kertominen olikin.. jos vähä vaikka omasta elämästä kertois jotain..mitä vois ja pystyi..
Yli vuosi sitten syksyllä muutin ensimäiseen omaan kotiin sen aikasen poikaystävän ja hyvän naisystävän kanssa, mutta sitä onnea sit seuraavaan kevääseen kesti ja Rosan kanssa sit kuukausasuttiin saman katon alla kun parisuhde karisi ja itelle pamahti sen eron jälkeen pieni muotoinen alkoholi ongelma millä sit tavallaan pääs eron yli ja unohtamaan miltä tuntuu olla yksin ku uusia ihmisiä rinnalla ja huhtikuussa vuosi sit muutin Penttilään ystävätäreni kanssa siitähän se alamäki tavallaan pamahti pahemmin..kun toukokuussa valmistu ja oli sitten juhlia ja autotapahtumia ja autorikkoutu jne. mut kesäkuun lopussa päätin että perkele nyt autokuntoon ja korkki kiinni ja olihan sitä huimaa 3vko kesti kunnes tuli ilosaarirock ja kahen päivän nätti putki ja mut sen jälkeen vähä nätimmin tuli otettuun että yritti työasiat hoitaa kondikseen jne.
Elokuussa tuli uustyöpaikka ja siinä alko pieni ryhdistyminen ja rauhottuminen. mutta tietyt asiat hieman muuttu syyskuussa kun rupesin juttelemaan tietyn henkilön kanssa mutta kaiken parhain valaistuin asioissa kun tuli joulukuu..ja tammikuun lopulla muutin ensimäiseen oman elämän herrana olevaan asuntoon ja oikeestaan ehkä elämäni parhain ratkaisu oli että muutin vähä kauvemmaks keskustasta. Mut niin joo se henkilö johon tutustuin sillo syyskuussa niin on nykysi mun poikaystävä kun olin taas valmis jonkun kanssa  olemaan ja elämään..melkein vuos siinä meni että pystyi olemaan, mutta oli ehkä sellasta aikaa et kannatti elää ja nyt on hyvä rauhottuu ja lopettaa se rälläys ja riehuminen.










Mutta nykysillä elämän eväillä sitä painetaan ainakin jonkun aikaa ja selvittää omia sotkuja jotka onneks selvii kun on vaa rahaa ja rahaa saa kun tekee vaan töitä paljon.
niin ku tatuoinki kädessä muistuttaa oikeestaan asiasta mikä ei katoa vaikka kuinka vaikeeta ois! ne vaan tukee ja kannustaa ja yrittää jelppii..!